Hei, jos olet uusi lukia, käiväisethän lukemassa ensin tarinan infon ja sen aikaisemmat osat, ennen kuin luet tämän osan. Hauskoja lukuhetkiä!

-

"Missä me- oikein.. olemme?" Leah huohottaa ja roikuttaa häntäänsä koipiensa välissä. Valentina laskee Aaronin maahan ja sulkee siipensä niin että ne koskettavat tuon omaa maidonvalkoista turkkia. Leahin silmissä välähtää kateellisuuden pilke hetken aikaa mutta tyttö vain ravistaa päätänsä katsoen ympärilleen.

"Ei hajuakaan. Ei ainakaan missään missä olen ikinä ollut" Aaron vastasi ja nousee pystyyn ravistellen sinisenharmaata paksua karvapeitettään. Kolmikon edessä oli suuria vuoria, ja vieressä jonkinnäköinen polku. Toisella puolella taas on runnottu reitti josta he ryntäsivät kauhun vallassa hetki sitten tälle paikalle.

"Musta tuntuu että meidän kannattaisi seurata tuota polkua" Valentina ehdotti kääntäen päätään rosoista polunsuuta kohti. "Tässä ei taida olla muuta vaihtoehtoa, mennään!" Leah nyökkäsi hyväksyvästi ja lähti kulkemaan eteenpäin, Aaron ja Valentina seuraten häntä. Polun reunoja koristi paksurunkoiset puut joidenka oksat kaartuivat kulkioiden yläpuolelle. Se johti suoraan eteenpäin, ihan kuin se olisi tehty tarkoituksella.

"Aika outoa että tällainen polku keskellä-ei-mitään on siloitettu näinkin hyvin" Aaron toteaa. "Totta, tämähän alkoi vain yhtäkkiä keskeltä metsää" Leah vastasi ja katseli ympärilleen. "Kuulitteko tekin tuon?" Valentina vaihtoi yhtäkkiä puheenaihetta höristäen korviaan ja suorentaen ryhtiään. Ihan kuin metsän uumenista kuuluisi rapinaa.

"Joo! Joku toinenkin on täällä!" Leah huudahtaa ja valpastuu haistellen ilmaa ympärillään. "Haistan vahvan pelkotuoksun, ja sen alta suden hajun. Seuratkaa minua, tiedän missä tuo joku on!" Tuo sanoo rynnäten holtittomasti pois polulta metsän uumeniin, Valentina ja Aaron hieman jälkeenääneinä.

"Nyt jäit kiin- Mitä?!" Kuuluu Leahin huuto vähänmatkan päästä polusta. Aaron ja Valentinakin ehtivät paikalle ja katsovat uutta tuttavuutta, tummanruskeaturkkista, vihreäsilmäistä vahvannäköistä urossutta. "L-Leah..?" Tuntematon susi ihmettelee ja nostaa korvansa.

"Zenix?! Mitä sinä täällä teet? Ja sinullakin on taikavoimia?!" Leah kysyy suu ammollaan hämmästyksestä. "Tunnetteko te toisenne?!" Aaron huudahtaa. "Leah, m-mukava nähdä s-sinut, pitkästä a-aikaa. Oon täällä k-koska.." Tummanharmaa susi yrittää vastata mutta Leah kerkeää väliin sanomalla: "Ahaa. Voimasi on maa ja lyhyen matkan teleporttaus. Olet täällä yrittämässä lopettaa tuota pimeysvyöryä, niinkuin me kaikki muutkin."

"L-luit mun a-ajatuksia?" Zenix sanoo katsoen kolmikkoa hämmästyneenä. Leah on jo kuitenkin kääntynyt poispäin ja nuuhkii ilmaa ja tähyilee eteenpäin. "Se on hänen taikavoimansa. Oon Aaron, ja tässä on Valentina. Ja nähtävästi tunsitkin jo Leahin..." Aaron esittäytyy, katsoen Zenixiä varoittavasti. "Meilläkin on taikavoimia, saatiin ne sieltä samasta metsästä, jossa sinäkin olit. Minä olen ilma, Aaron on vesi, ja Leah on tuli. Tervetuloa joukkoon!" Valentina lausahtaa heilauttaen häntäänsä pirteästi.

Yhtäkkiä poissaoleva Leah kääntää päänsä muita kohden, ja sanoo hurjistuneena: "Leikit sikseen! Haistan pimeyden tulevan takaamme, sekä vasemmalta ja oikealta. Ainoa suunta on eteenpäin, jonka tuoksut sekoittuvat johonkin, jota en koskaan ole ennen haistanut. Meidän pitää lähteä, heti!"

Kaikki katsovat toisiaan vielä kerran nyökäten. Päättäväisin mielin taikanelikko lähtee tassuttamaan vielä syvemmälle metsän uumeniin.