sunnuntai, 11. maaliskuu 2018

Ilmoitus

Hei kaikki! Oon ollut nyt kipeänä tämän viikonlopun, niin ei tule tarinaa.

sunnuntai, 4. maaliskuu 2018

Daianan kohtalo - Osa 5

Hei, jos olet uusi lukia, käiväisethän lukemassa ensin tarinan infon ja sen aikaisemmat osat, ennen kuin luet tämän osan. Hauskoja lukuhetkiä!

-

"Missä me- oikein.. olemme?" Leah huohottaa ja roikuttaa häntäänsä koipiensa välissä. Valentina laskee Aaronin maahan ja sulkee siipensä niin että ne koskettavat tuon omaa maidonvalkoista turkkia. Leahin silmissä välähtää kateellisuuden pilke hetken aikaa mutta tyttö vain ravistaa päätänsä katsoen ympärilleen.

"Ei hajuakaan. Ei ainakaan missään missä olen ikinä ollut" Aaron vastasi ja nousee pystyyn ravistellen sinisenharmaata paksua karvapeitettään. Kolmikon edessä oli suuria vuoria, ja vieressä jonkinnäköinen polku. Toisella puolella taas on runnottu reitti josta he ryntäsivät kauhun vallassa hetki sitten tälle paikalle.

"Musta tuntuu että meidän kannattaisi seurata tuota polkua" Valentina ehdotti kääntäen päätään rosoista polunsuuta kohti. "Tässä ei taida olla muuta vaihtoehtoa, mennään!" Leah nyökkäsi hyväksyvästi ja lähti kulkemaan eteenpäin, Aaron ja Valentina seuraten häntä. Polun reunoja koristi paksurunkoiset puut joidenka oksat kaartuivat kulkioiden yläpuolelle. Se johti suoraan eteenpäin, ihan kuin se olisi tehty tarkoituksella.

"Aika outoa että tällainen polku keskellä-ei-mitään on siloitettu näinkin hyvin" Aaron toteaa. "Totta, tämähän alkoi vain yhtäkkiä keskeltä metsää" Leah vastasi ja katseli ympärilleen. "Kuulitteko tekin tuon?" Valentina vaihtoi yhtäkkiä puheenaihetta höristäen korviaan ja suorentaen ryhtiään. Ihan kuin metsän uumenista kuuluisi rapinaa.

"Joo! Joku toinenkin on täällä!" Leah huudahtaa ja valpastuu haistellen ilmaa ympärillään. "Haistan vahvan pelkotuoksun, ja sen alta suden hajun. Seuratkaa minua, tiedän missä tuo joku on!" Tuo sanoo rynnäten holtittomasti pois polulta metsän uumeniin, Valentina ja Aaron hieman jälkeenääneinä.

"Nyt jäit kiin- Mitä?!" Kuuluu Leahin huuto vähänmatkan päästä polusta. Aaron ja Valentinakin ehtivät paikalle ja katsovat uutta tuttavuutta, tummanruskeaturkkista, vihreäsilmäistä vahvannäköistä urossutta. "L-Leah..?" Tuntematon susi ihmettelee ja nostaa korvansa.

"Zenix?! Mitä sinä täällä teet? Ja sinullakin on taikavoimia?!" Leah kysyy suu ammollaan hämmästyksestä. "Tunnetteko te toisenne?!" Aaron huudahtaa. "Leah, m-mukava nähdä s-sinut, pitkästä a-aikaa. Oon täällä k-koska.." Tummanharmaa susi yrittää vastata mutta Leah kerkeää väliin sanomalla: "Ahaa. Voimasi on maa ja lyhyen matkan teleporttaus. Olet täällä yrittämässä lopettaa tuota pimeysvyöryä, niinkuin me kaikki muutkin."

"L-luit mun a-ajatuksia?" Zenix sanoo katsoen kolmikkoa hämmästyneenä. Leah on jo kuitenkin kääntynyt poispäin ja nuuhkii ilmaa ja tähyilee eteenpäin. "Se on hänen taikavoimansa. Oon Aaron, ja tässä on Valentina. Ja nähtävästi tunsitkin jo Leahin..." Aaron esittäytyy, katsoen Zenixiä varoittavasti. "Meilläkin on taikavoimia, saatiin ne sieltä samasta metsästä, jossa sinäkin olit. Minä olen ilma, Aaron on vesi, ja Leah on tuli. Tervetuloa joukkoon!" Valentina lausahtaa heilauttaen häntäänsä pirteästi.

Yhtäkkiä poissaoleva Leah kääntää päänsä muita kohden, ja sanoo hurjistuneena: "Leikit sikseen! Haistan pimeyden tulevan takaamme, sekä vasemmalta ja oikealta. Ainoa suunta on eteenpäin, jonka tuoksut sekoittuvat johonkin, jota en koskaan ole ennen haistanut. Meidän pitää lähteä, heti!"

Kaikki katsovat toisiaan vielä kerran nyökäten. Päättäväisin mielin taikanelikko lähtee tassuttamaan vielä syvemmälle metsän uumeniin.

lauantai, 24. helmikuu 2018

Daianan kohtalo - Osa 4

Hei! Jos olet uusi lukia käythän lukemassa tarinan infon ja aikaisemmat osat ennen tämän osan lukemista? Ne löytyvät oikeasta sivusta. Hauskoja lukuhetkiä!

-

Otus liisi sinisellä pilvettömällä taivaalla hitaasti alaspäin kohti Leahia ja Aaronia, ja tupsahti hetken päästä maahan vähän kömpelösti. Tuo nosti päänsä ja sanoi "Hei nuori pari! Oon Valentina, entäs te?" Hän katsoi kaksikkoa uteliaasti. "Ei me mikään pari olla!!" Leah huudahti ja hyppäsi kauemmas Aaronista koska oli huomannut että tuo yritti tulla lähemmäs. "Ei vielä" Aaron vinkkasi.

Leah murahti ja sitten hän vastasi vieraalle sudelle; "Oon Leah, ja tää on Aaron. Mikä sä- oikein olet? Susi vai..?" "Aa, joo ihan unohdin. Oon susi mutta-" Valentina selitti kunnes Leah keskeytti hänet sanomalla "Sait taikavoimasi kun heräsit jostain oudosta metsästä vai? No homma on niin että mekin oltiin siellä. Ja nähtävästi sulla on myös tavoite pelastaa maailma tältä mustalta pimeysvyöryltä? Niin meilläkin."

"Miten sinä-" Valentina ihmetteli ja perääntyi pari askelta. "Valitsin siellä metsässä ajatustenluvun, mutta mitäs se sinulle kuuluu." Leah vastasi. "Minä valitsin supernopeuden. Mutta hei meidän kannattaa varmaan jatkaa matkaa, jos haluamme pelastaa maailman! Tuletteko mukaani?" Uusi tuttavuus kysyi kääntäessään päätään hieman oikealle ja nostaessaan suupielensä ystävälliseen hymyyn.

"Tietysti! Kolmin parempi kuin kaksin" Aaron meni vastaamaan ennenkuin Leah kerkesi edes reagoida. Tulityttö vain hymähti koska ei muu seura olisi pahitteeksi.

Kolmikon keskustelun päätti kuitenkin se kuinka Leah katsoi vasemmalle, ja havaitsi mustan pimeysmyrskyn tulevan suoraan heitä kohti. "Mennään! Äkkiä, seuratkaa mua!" Hän otti ohjat käsiinsä ja lähti juoksemaan niittyä päinvastaiseen suuntaan minne Aaronin ja hänen suunnitelmat olisivat johtaneet. Valentina nappasi Aaronia niskanahasta kynsillään ja ampaisi lentoon.

He juoksivat kunnes he eivät enää tunteneet mustan pimeyden kylmyyttä, mutta eivät myöskään reittiä takaisin. Kolmikko ei tiennyt missä he olivat, mutta yksi asia oli varma, tämä taistelu pimeyttä vastaan tarvitsisi soturinsa, mahdollisimman pian.

perjantai, 16. helmikuu 2018

Portugalin matka

Heippa kaikki! Haluan vain ilmoittaa että tänä viikonloppuna ei tule uutta tarinan osaa koska menen matkalle Portugaliin. Pahoitteluni! Päivänjatkoja.

lauantai, 10. helmikuu 2018

Daianan kohtalo - Osa 3

Hei! Jos olet uusi lukia, käythän lukemassa tarinan infon ja aijemmat osat ensimmäisenä. Ne löytyvät oikeasta sivusta. Hauskoja lukuhetkiä!

-

Yö oli kulunut leppoisasti, ja Leahin haava oli alkanut parantua. Hämähäkinseitteihin oli syntynyt hentoa aamunkastetta, joka valui hitaasti Leahin ruskeanoranssille karvapeitteelle. Linnut sirpittivät sulosointujaan ja aurinko porotti läpi metsän tiheän lehtikaton. Uusi tuttavuus Aaron venytteli jäseniään ja nousi jaloileen. Leah hätkähti koska nuo kaksi olivat nukkuneet vierekkäin, ja lämpö hänen vierestään lähti. Tuokin päätti avata silmänsä ja nousta pystyasentoon.

"Huomenia, kaunotar" Aaron lausahti. "Älä kutsu minua myöskään tuoksi. Mutta meidän pitää etsiä muut!" Hän sai vastaukseksi. "Joo, mihin suuntaan mennään?" Aaron mietti. "Tuolla on niittyä, joka vie takaisin minun kotiini, eli ei sinne ainakaan" Leah sanoi ja osoitti hännällään reittiä mistä tuo oli tullut metsään. Samaanaikaan Aaron katseli ympärilleen ja huudahti; "Hei! Tuolla, noiden puiden välissä on joku epäilyttävän näköinen kolo, mennään sinne!"

"Itseasiassa hyvä idea. Oon yllättynyt, koska se tuli sun suusta" Leah kiusoitteli ja lähti kulkemaan koloa kohti Aaron perässään. Kaksi suurta tammipuuta olivat muodostaneet tiiviin seinämän, josta ei ollut ajatustakaan päästä läpi. Edes kymmenen tikkavaa ei voisi kaataa tuota puuyhdistelmää. Seinämässä oli kuitenkin pienoinen reikä, josta yksi susi mahtui juuri ja juuri läpi.

Leah tunki ensin päänsä sisään, ja sitten toisen etutassunsa. Kun hän työntyi taidokkaasti kolosta läpi, toinenkin etutassu seurasi perässä. Sitten tuo liikkui hitaasti eteenpäin ja hivuttautui kokonaan kolosta läpi ja hihkaisi voitonriemuisesti: "Jes! Nyt on sun vuoro" Aaron pakitti ja valmistautui loikkaan. Hän ponnisti vihreästä maasta takatassuillaan ja syöksyi suoraan kolon läpi. "M-miten sinä tuon teit?!" Leah änkytti ja katsoi Aaronia ihmeissään. "Minulla on tapani" Tuo vastasi ja vinkkasi Leahille.

"Sinun turkkisi on märkä! Loit siihen vettä että liukuisit läpi! Senkin huijari!" Leah suutahti. "Hei, en mä olisi noin hienosti läpi päässyt ilman sitä. Toisin kuin sinä" Aaron rauhoitteli ja yritti kiertää häntäänsä leahin hännän ympärille. Tuon ihmetykseksi Leah ei välittänyt, vaan katseli ylös siniselle pilvettömälle taivaalle. "Mitä oikein-" Aaron ei ehtinyt saada virkettä loppuun kun Leah jo antoi hänelle merkin hännällään kohottaa katsettaan

Ilmassa tosiaankin oli jotain, nimittäin todella todella suuri kotka! "Piiloon!" Aaron huudahti ja tuuppasi Leahia kylkeen. He molemmat kaatuivat ja kierivät puunjuurten suojaan. "Senkin tohelo! Ei se ole kotka. Katso sitä oikein tarkasti, sillähän on tassut ja häntä!" Leah sanoi närkästyneenä ja meni takaisin siihen kohtaan missä sudet olivat äsken. "Olet oikeassa, niin onkin!"

Mikä tai kuka ihme tuo lentävä olento oikein on? Ja mistä se on peräisin? Nuo kysymykset jäävät ilman vastausta - tältäerää.