Oli varhainen aamu Daianan Susikaupungissa, ja kaupungin laidalla asuva nuori susityttö nimeltä Leah heräili sängystään. Tuo nosti päänsä räpytellen samalla unisia silmiään ja nousi ylös sängystä. Leah verrytteli jalkansa ja käveli ikkunalle. "Voi ei, taas se on tullu lähemmäs! Aika käy vähiin.." Ikkunasta kaamotti ensin kaunista vehreää maata, jonka jälkeen alkoi pimeä ja väritön alue. Daianan kaupunkia on pitkään vainonnut tuo mystinen ja vaarallinen voima, ja tuntuu että se tulisi joka ikinen päivä vain lähemmäksi.

"Tämä on se päivä kun minä menen etsimään tälle ratkaisun. Aikaa ei ole hukattavana" Leah ajatteli ääneen, mutta onneksi kaikki muut olivat nukkumassa. Hänen ylisuojelevat vanhempansa olisivat lukinneet hänet sisälle jos he olisivat kuulleet. Ja voi.. jos he vain tietäisivät että Leahilla on tulen voimia! Näkisivätpä kerrankin, että heidän tyttärensä pystyy johonkin, toisin kuin väitettiin.

Leah hiipi alakertaan ja olohuoneen kautta ovelle. "Nyt pitää olla aaaaivan hissukseen.." Tuo kuiskasi itselleen, ja sulki silmänsä hetkeksi. Sitten hän jatkoi matkaa, taino, yritti jatkaa matkaa koska heti kun Leah liikkui ahtaassa olohuoneessa hänen häntänsä kosketti arvokasta vaasia, joka oli valmistettu Fasaanivuorien harvinaisimmasta kvartsista. Se tipahti lattialle ja särkyi. Korvia riistävä ääni kävi koko talon, ehkä jopa naapuruston läpi herättäen jokaisen nukkumassa olleen suden.

"Mikä se oli?!" Kuului Emilyn eli Leahin äidin ääni yläkerrasta. Tuo oli selvästikkin herännyt, ja tassujen töminästä päätellen hän oli tulossa juuri tällä hetkellä kovaa vauhtia alakertaan. Leah pinkaisi juoksuun niin nopeasti kuin vain pystyi; äiti ei saa saada häntä kiinni! Hän ampaisi ovesta ulos eikä jäänyt pistämään sitä kiinni perässään. Tuo hyppäsi puutarha-aidan yli litistäessään pari isän vaalimaa kasvia samalla.

Leah säntäsi kyyryssä talon taakse ja piiloutui nopeasti ruohikkoon. Hän kuuli kun Emily sanoi "Leah missä sinä oikein olet nuori neiti! Tiedän että aiheutit tämän nyt heti tänne!" Ja Leahin isä Chris joka oli myös saapunut puutarhaan raivosi "Tallasit minun suklaakasvini! Nyt heti tänne niin saat rangaistuksesi!" Leah kuuli läheneviä askelia ja hän päätteli että isä ja äiti olivat poistuneet puutarhasta.

Hän ampaisi juoksuun ja kiisi niin kauas kuin vain pystyi. Kohta hän saavutti läheisen metsän, joka ei vielä ollut pimeyden vallassa. "Tuohan on varmaan hyvä paikka piiloutua!" Leah ajatteli kun hän näki kukkapensaan edessään jossa oli tuuheat ja paksut lehdet. Juuri ennen pensasta ruohikossa oli kuitenkin kivi johon hän kompastui lentäen päin toista terävää kiveä joka viilsi Leahin kylkeen syvän haavan. Vielä sen jälkeen hän kieri pientä edessäolevaa rinnettä alas suoraan sen kukkapensaan vieressä olevaan piikkipensaaseen. "M-mitenhän minä t-tästä selviän..?" Leah mietti liian voimattomanaliikkumaan ja tuon silmät painuivat hitaasti kiinni.

-

Toivottavasti piditte ensimmäisestä osasta! Lisää on tulossa lähiaikoina.